Maaliskuu on ihana kuukausi kun aurinko alkaa jo paistaa lähes päivittäin ja valoisa aika jatkuu pitkälle iltaan. Silmät sikkuralla täällä postailen kun nytkin paistaa niin kirkkaasti meidän keittiöön. Maaliskuun alku on mennyt väsyneissä mutta ihanissa merkeissä, A oppii joka päivä jotain uutta ja on ihana saada seurata kehitystä ja oppimisen riemua <3
Tänään olisi minulla pitkästä aikaa koulupäivä, ja nyt tuntuu että väsymys on niin kokonaisvaltaista etten tunneille jaksa mennä :s Taas mennyt yö vähäisillä yöunilla. En tiedä miten pääsisin näistä uniongelmista…A:n synnyttyä nämä siis alkoivat ja tällä hetkellä en saa unta ilman unilääkkeitä. Ja jatkuvasti en halua lääkkeillä nukahtaa. Ongelma on siis se, että vaikka minulla olisi yöllä/päivällä esim.2h pätkä aikaa nukkua aina kun A nukkuu, niin alan stressaamaan unen saantia ja sitten uni ei tule :/ Välillä menee yöt täysin ilman unia ja useimmiten yöunet ovat 2-3h mittaiset ja sitten kun näitä öitä tulee monta putkeen niin voimat ovat aivan loppu ja välillä tuntuu, että tulee hulluksi. Ja parhainta tässä on se, että kun joku kysyy, että mitä kuuluu tai miten vauvan kanssa menee niin vastaan aina: "hyvää kuuluu" tai "hyvin menee" peri suomalaiseen tapaan :'DD ja siis kaikki muuhan sujuukin hyvin, A on ihanan helppo ja todella hyväntuulinen lapsi…ja A:sta saankin voimaa aina päivisin <3 eikä muuten olekaan mitään ongelmia. Päivät vaan haahuilen välillä kuin zombie täällä kotona ja illan lähestyessä alan jo pelkäämään/stressaamaan yötä. :/ Tuntuu vain, että jos alan ruikuttamaan väsymystäni jollekin niin minua pidetään huonona äitinä.
Nyt olen ymmärtänyt kuinka tärkeää uni ihmiselle on..aiemmin olen ollut todella hyvä nukkuja eikä ole ollut tietoakaan etten pystyisi nukahtamaan. En ole edes ymmärtänyt, että asia voi olla näin ettei pysty saamaan unta. Kyllä ihminen vaan tarvitsee vähintään 6h yhtäjaksoista unta yössä. Tuntuu, että aivot ovat aivan lukossa, muisti pätkii ja mieli on maassa vähäisillä unilla.
Ollaan J:n kanssa kokeiltu monenlaisia kikkoja, välillä J herää yksin öisin ja minä nukun toisessa huoneessa pillerin voimalla yhden yön. Ja välillä J:n vanhemmat ottavat A:n yökylään, että saadaan molemmat nukkua yksi yö. Se kun tietää, että saa nukkua pidemmän pätkän auttaa rentoutumaan ja uni saattaa tulla ilman lääkettäkin. Olisiko jollain omakohtaista kokemusta aiheesta?
Ja jos jollakin on jotain hyviä vinkkejä tähän uniongelmaan niin mielellään ottaisin vastaan! :) <3
Itsellä ei ole kokemusta uni ongelmista, vaikka lapsia on kolme jo. Muistan kuitenkin sen kun keskimmäinen lapsi oli iltaisin aina tosi itkuinen ja huutoa kesti joka yö melkein puoli 2 asti ensimmäiset kuukaudet, että itse alkoi jo kello viiis päivällä stressaamaan sitä tulevaa iltaa/yötä ja sitä kuinka ottaa pannuun kun ei saa lasta hiljaiseksi. Eli kyllä se stressi ja etukäteen asioiden miettiminen ja murehtiminen saa sulla todennäköisesti unen katoamaan. :/ Niinkuinitsellä tuli joka ilta vatsa kipeäksi, koska alkoi murehtiin ettei jaksa taas huutoa kuunnella yöhön asti.
VastaaPoistaTiedän että helpommin sanottu kuin tehty, mutta koitapas olla vaan miettimättä koko nukkumista ja sen unen saamista. Ota kirja käteen tai katso tv:tä ja älä edes mieti sitä että monelta pitäis nukkua... josko se sitten muutamien päivien jälkeen jo tulis helpommin? :) Toivotaan ainakin. Päivisin ehkä jos nukutat lapsen sisälle nukkuun ja meet viereen maata niin saat helpommin nukuttua itsekin, kuin se että laittaa lapsen ulos ja pelkää ettei herää kun itkuhälytin soi! Jos siis nukutat lasta ulos: :)
Etkä sä väsymyksen vuoksi huonoksi äidiksi muutu, älä sellaisia mieti. :) Höpö, höpö! Nyt vaan seuraavalle joka kysyy, että mitä kuuluu, niin sanot suoraan että hyvin mutta väsyttää. ;)
Tsemppiä ja tovottavasti unet pian maittaa äidillekin paremmin, kurja vaiva!
Heli
Kiitos Heli kirjoituksesta! :) Niin stressi nuo univaikeudet aiheuttaa, pitäisi osata rentoutua paremmin..mut tosiaan helpommin sanottu kuin tehty! :D Täytyy oikeen paneutua asiaan ja koittaa vaikka opetella meditoimaan ja tyhjentämään mieli edes hetkeksi kaikesta josko unikin tulisi sitten paremmin ja ilman lääkkeitä. Eiköhän tämä tästä ja onneksi on ihana mies ja isovanhemmat tukena ja auttamassa. Ja ystäväni sanoin "viimeistään 2 vuoden iässä lapsi alkaa nukkumaan koko yön ja saa itsekin sitten nukuttua" :D joten kun tietää ettei tätä jatku loputtomiin niin tämän kestää! Tosin matkaa tuohon 2 vuoteen on vielä 1 v ja 5kk :o Mutta toivotaan ettei mene niin pitkään.
VastaaPoistaIhanaa maaliskuuta ja kevättä sinulle! :)
Heidi